Muutama vuosi sitten löysimme Jacques Carelmanin postimyyntiluetteloa parodioivan Catalogue d’objets introuvables (suom. Kataloogillinen joita ei ole). Hyvin nopeasti tajusimme, että internetaikakaudella kuluttajatuotteiden diversiteetti ei ole kadonnut minnekään, päinvasoin. Verkkokaupat ovat pullollaan tuotteita, jotka Carelman olisi hyvin voinut sisällyttää katalogiinsa. Kuinka paljon ainutlaatuisuutta, suorastaan nerokkuutta, tuotteelta vaaditaan, jotta se ansaitsisi ‘epälöydettävän esineen’ statuksen nettiajan monimuotoisuuden valintamyymälässä? Tähän kysymykseen olemme yrittäneet siitä asti vastata.